Meditaatio ja musiikki
Meditaatiota käytetään yhä enemmän epäoikeudenmukaisesti kaikenlaisen rentouttavan musiikin nimikkeenä, mutta meditaatio on enemmän kuin rentoutumista.
Monet musiikkitoimittajat valittavat populaarimusiikin yksinkertaistumisesta. Kappaleet lyhenevät ja lyhenevät, ja harmoniat ja melodiat ovat yhä enemmän vaihdettavissa listojen kymmenen parhaan välillä.
Tästä pyrkimyksestä yksinkertaistaa ja valitettavasti hämärtää genreluokitusten terminologiaa on tullut todellinen ongelma. Valitettavasti musiikkitoimittajat ja kuraattorit sopeutuvat tähän huolimattomuuteen hälyttävää vauhtia. Enemmistön maku ja myös enemmistön näkemys ovat ainoa standardi.
Aktiivisena musiikin tuottajana sinua pyydetään luokittelemaan musiikkisi itse, jotta se olisi kuulijan tunnistettavissa. Nyt on olemassa luokka nimeltä "Ambient", joka sisältää kaiken, mikä jotenkin näyttää liittyvän hitaan ja abstraktin kanssa, mutta itse asiassa se on genre, joka perustuu Brian Enon teoksiin, jolla oli itse musiikkia lentokentille ja junalle. asemat mielessä.
Sitten on jakso "Chillout", joka "Loungen" yhteydessä tarkoittaa rentoa musiikkia klubeille. Chillout puolestaan sekoitetaan rentoutumismusiikkiin ja on hirveästi myös meditaatio-merkin alla. Meditaatio on kuitenkin käytäntö, jolla ei ole mitään tekemistä rentoutumisen kanssa "sammutuksen" merkityksessä - päinvastoin! Olennainen osa meditatiivista tekniikkaa on tietoinen huomion hallinta! Tällä ei ole mitään tekemistä lentokenttien ja klubien kanssa.
Jos kirjoitat Spotifyn hakutermiksi "meditaatio", löydät monia soittolistoja, joiden lippuun on kirjoitettu termi "meditaatio". Ja mitä siellä kuullaan? Täsmälleen sama kuin kymmenen parhaan pop-chatissa – vain hitaasti, ilman rytmiä ja pallomaisilla soundeilla. Musiikkia, joka sopii paremmin nukahtamiseen kuin tietoiseen huomion ohjaamiseen. Suurella hyvällä tahdolla voitaisiin väittää, että on olemassa sellainen asia kuin "lepomeditaatio", mutta se on vain yksi monista meditaatiotekniikoista - kuten vipassana.
Poliittisesti kiinnostuneena ihmisenä epäilen väistämättä, että tämä on kauhea merkki yhteiskuntien kasvavasta välinpitämättömyydestä omaa kohtaloaan kohtaan. Vaikka maapallo on ilmaston romahtamisen partaalla, alkavat uudet sodat, jotka sitovat voimat, joita todella tarvitsimme elämäntapamme korjaamiseksi. Voi olla hieman kaukaa haettua liittää tämä musiikin luokitteluongelmaan, mutta mahdottomuus luokitella jotain käsitteellisesti, koska enemmistö haluaa nähdä vain osan maailmasta, on melko oireellista. Se on monimuotoisuuden loppu, ja se on despoottien ja yksinkertaistajien käsissä.