Onko popmusiikista tylsää?

Ratkaiseva vastaus on - EI

Jos katsot esimerkiksi Spotifystä hyvin syvällisesti, löydät valtavan määrän musiikkia. Kysymys kuuluu, kuka tekee sen? Tietysti on kuuntelijoita, jotka etsivät aina uusia ääniä, mutta nämä ovat vain muutama musiikin harrastaja, jolla on vapaa mieli. Suurin osa kuuntelijoista käy listoilla ja suurilla Spotify-soittolistoilla. Ja siellä enemmistö ja valtavirta hallitsevat. Suuret radioasemat liittyvät tähän enemmistöön ja luovat siten vastavuoroisen jakson.

Tämä ei ole mitään uutta, mutta tämän syklin seuraukset ovat lisääntyneet etsimällä pienintä yhteistä nimittäjää. Tällä on jotain tekemistä suoratoistokauden tuottojen kanssa. Musiikkituotannon voitot syntyvät nyt vain miljoonilla virroilla, kun taas fyysisten nauhoitusten päivinä ne olivat kannattavia paljon pienemmillä numeroilla.

Suoratoistopalvelujen säännöt siitä, kuinka suoratoistosta maksetaan, johtaa myös vaatimustenmukaisuuteen. 31 sekunnin jakso tuottaa yhtä paljon tuloja kuin 10 minuutin eepos. Radio oli kuitenkin jo kauan sitten vakiinnuttanut vakiokoon, noin 3 minuuttia kappaletta kohti. Toiminto heijastaa taidetta.

Tutkimus osoittaa, että osumat ovat yhä yksinkertaisempia, mutta tämä ei ole ihme edellä kuvattujen havaintojen jälkeen. Billie Eilishin menestys täysin uusilla äänillä osoittaa kuitenkin, että innovaatioille on vielä tarpeeksi tilaa. Edellytys on kuitenkin suuri joukko faneja, jotka ovat kiinnostuneempia artistista ja seuraavat myös hänen musiikkiaan.

Ja nyt olemme taiteen markkinoinnissa yleensä. Säännöt eivät ole uusia, ja se, että taiteilijan julkisella esiintymisellä on paljon painoa, ei myöskään ole uusi. Itse asiassa en tarkemmin tarkastellessani näe mitään todella uutta, ja odotan, että kaikki tasapainottuu ajan myötä - seuraavaan tekniseen vallankumoukseen saakka. Näin evoluutio toimii. ja voittajia ja häviäjiä on aina.

Uutta on kuitenkin se, että elektroniset työkalut ovat yksinkertaistaneet radikaalisti musiikkituotannon mahdollisuuksia. Tämä kutsuu monia onnensotilaita, jotka 40 vuotta sitten eivät olisi koskaan vaarantaneet musiikin tuotannon korkeita kustannuksia ja olisivat pysyneet musiikin ystävinä tai harrastusmuusikoina. Nykyään monet heistä elävät intohimonsa tuottajina ja luovat hermafrodiittisen musiikin rakastajan olennon ja musiikkituottaja. Monilla ei kuitenkaan ole taiteellisia taitoja eikä heillä ole aikaa musiikilliseen ja tekniseen jatkokoulutukseen. Joten he jäävät kaukana unelmistaan ​​ja odotuksistaan. Tämä luo valtavan turhautumisen, joka sitten kaadetaan myös sosiaaliseen mediaan, ja uuden äänen kriitikokonsertissa, joka etsii epätoivoisesti epäonnistumisensa syitä.

Tämä ääni väittää populaarimusiikin musiikillisen laadun häviämisen unohtamatta sitä tosiasiaa, että se vaikuttaa voimakkaasti siihen. Kaikilla on tietysti oikeus elää intohimo, ja toivotamme heille kaikkea onnea siinä.