Tekoäly (AI) ja tunteet
Tekoälyn käyttö musiikin tuotannossa on noussut kuumaksi puheenaiheeksi. Pinnalla se koskee tekijänoikeuslakia, mutta sen sisällä piilee syytös siitä, että taiteilijoiden on moraalisesti tuomittavaa käyttää tekoälyä tuotannossa. Riittävä syy siihen, että asianomainen henkilö ottaa kantaa asiaan. Nimeni on Horst Grabosch ja olen kirjailija ja musiikin tuottaja Entprima Publishing etiketti.
Uteliaana ihmisenä, elektronisen musiikin tuottajana ja entisenä ammattimuusikkona ja myöhemmin tietotekniikan tutkijana olen ollut mukana koneiden/tietokoneiden käytössä tekniikan kehittymisestä siihen pisteeseen, jossa siitä oli hyötyä. Aluksi kyse oli pohjimmiltaan nuottitekniikasta, sitten digitaalisten äänityöasemien saapuessa demojen tuotantoon ja vuodesta 2020 alkaen koko elektronisen popmusiikin tuotantoketjuun. Koneiden käyttö ei siis todellakaan ole uusi ala, ja jo varhain kuului ääniä, jotka tuomitsivat elektroniikan käytön musiikissa. Jo aiemmin oli kyse "musiikin sielusta". Mielenkiintoista on, että nämä nostalgiset kriitikot tuskin vaivautuivat analysoimaan, mikä on "musiikin sielu". Tavallinen kuuntelija ei paljoa välittänyt, sillä hän otti esityksen tunteet vastaan sellaisina kuin hän itse löysi ne tuotannosta. Erittäin viisas päätös, sillä musiikillisten moraalinvartijoiden kuorosta löytyi yhä enemmän absurdeja puolia, jotka vaativat kadotusta ilman filosofista perustaa.
Koska popmusiikki on vahvasti tähteysvaikutteinen, kuuntelijatkin joskus kaipasivat musiikillisten tulosten takaa ihmisidolia, mutta tämä on vain markkinointinäkökulma, jonka DJ:n saapuminen lavalle on ainakin elektronisessa tanssimusiikissa täysin kompensoinut. Kun konetuki laajeni, tuhannet amatöörimuusikot näkivät mahdollisuuden tuottaa musiikkia ja julkaista sitä suoratoistoportaaleissa. Useimmat eivät tietenkään pystyneet täyttämään kylpyhuonetta tuulettimilla, joten tuottajat jäivät kasvottomiksi. Kasvottomat hahmot välttelevät suurelta osin kritiikkiä, mutta osa heistä onnistui jopa saavuttamaan siedettävää menestystä tunnelmasoittolistojen vetämässä aivan uudessa äänenkulutuksen maailmassa. Monien epäonnistuneiden "oppineiden" muusikoiden kasvoille oli kirjoitettu kateus. Monet hyppäsivät kelkkaan, koska koulutettuina muusikkoina heidän oli tietysti vielä helpompi tuottaa sähköisesti, mutta tuotantomäärät johtivat siihen, että heidän teoksensa upposi ei-kenenkään maahan. Vielä pahempaa on, että tekoäly on nyt saavuttanut pisteen, jossa se voi tuottaa kokonaisia kappaleita, mukaan lukien sanoitukset lennossa. Epätoivo leviää tuottajien keskuudessa, jotka eivät ole vielä saavuttaneet jatkuvaa algoritmista huomiota, varsinkin kun pelätään, että käytännössä kuka tahansa voi heittää kappaleita markkinoille. Visio kauhusta kaikille musiikin tuottajille.
Useimmat kuuntelijat eivät edes tiedä mitä kulissien takana tapahtuu, eivätkä he välitä siitä, pääasia, että he löytävät edelleen tarpeeksi kappaleita tarpeisiinsa, ja niitä on nyt miljoonia tilausmalleissa. Nämä kuuntelijat ovat kuitenkin kaikkein epätoivoisimpien tuottajien kohderyhmä. He voivat nyt liittyä jatkuvasti kasvavaan tunnelmaäänenmaalaajien joukkoon tai tuottaa kappaleita, joissa on niin sielu, että ne erottuvat joukosta. Niiden on erotuttava tarpeeksi joukosta kompensoidakseen sekä todellisten "kasvojen" puutteen että todellisen hahmoäänen puuttumisen. Japanilaiset ovat jo näyttävästi osoittaneet, kuinka tämä on mahdollista keinotekoisilla äänillä ja avatarilla, jotka kuitenkin vaativat paljon laskentatehoa ja ohjelmointiosaamista ja olivat siten kalliita. Tekoälyn nopea kehitys on nyt avannut tämän rakennussarjan eli Pandoran lippaan, kuten jotkut ajattelevat, kaikille.
On meistä kiinni, mitä teemme siitä. Meidän ei tarvitse pelätä tekoälyä, koska se tekee vain sen, mitä tuottajat ovat aina tehneet, jäljittelee menestyneitä malleja ja mahdollisesti löytää uusia yhdistelmiä prosessissa – vain tekoäly voi tehdä sen sekunneissa. Tuottajien, jotka lähtevät tälle tielle, on saavutettava poikkeuksellisia tuloksia, mutta eikö heidän täytynyt tehdä se jo "vanhoina hyvinä aikoina" menestyäkseen? Joten mitä uutta tässä suhteessa on?
Se on polku tulokseen, ja siinä piilee upea mahdollisuus, jonka tekoälyavusteinen musiikkituotanto meille tuo. Tuottajana sinun ei enää tarvitse käyttää aikaa genrekohtaisten tuotantoyksityiskohtien opettelemiseen, koska tekoäly voi yksinkertaisesti tehdä sen paremmin, koska se on analysoinut miljoonia roolimalleja menestymisen kannalta. Tämä tarkoittaa, että voit keskittyä täysin omaan tarkoitukseesi herättääksesi tunteita kuuntelijassa – ja se on aina ollut musiikin tarkoitus. Sinun on muotoiltava ja kerrottava tarinasi. Tietenkin tämä tarkoittaa, että asetat tekoälyn vain osittain kuljettajan paikalle etkä koskaan luovu vastuusta lopputuloksesta. Se, onnistutko siinä, riippuu vain kahdesta kysymyksestä. Haluaako kuuntelija pysyä tavan pinnallisuudessa vai on valmis osallistumaan tarinaasi. Mielestäni erittäin ytimekäs ja lähes filosofinen musiikillisten menestystekijöiden pelkistys. Mainonnan ja markkinoinnin osalta lähes mikään ei muutu – melkein. Hyppäsin tekoälyavusteisen musiikin kelkkaan chatGPT:n myötä, ja saanen viitata tuloksiin, jotka on jo julkaistu singleinä ja julkaistaan pian kokonaisuudessaan albumina. Itse kappaleet ovat liikkuneet enemmän kuin aiemmin luotu. Ottaen huomioon henkilökohtaisten puuttumiseni kappaleisiin, se ei säästänyt aikaa (ja siten tekijänoikeus on selvä), mutta se on laajentanut valtavasti työkalupakkiani tarinankertojana ja sieluntutkijana – ja siksi minä varmasti pysyn siinä.